tiistai 15. elokuuta 2017

Oksien lyhentelyä

Havuthan eivät tunnetusti tee takasilmuja kovin helposti. Usein esim. männyillä on neulastupsuja ohuitten oksien kärjissä, tuohon tapaan:


Tähän on tarjolla yksinkertainen ja hyvin turvallinen kikka - oksa vartetaan itseensä. 


Oksasta nirhitään kuori pois kahdesta kohtaa, jotka osuvat vastakkain, kun oksan kiertää silmukalle. 



Nirhityt kohdat painetaan vastakkain, ja ympärille ohut nippuside, alumiinilankaa tms. Laitan vahaa liitoskohdan ympärille. Oksat kasvavat kiinni toisiinsa muutamassa vuodessa, mutta liitos on hauras vielä monta vuotta sen jälkeenkin.

On tärkeätä, että lenkki menee noin kuin kuvassa, eli latva vartetaan kiinni oksaan vastakkaiseen suuntaan. Jos lenkki tekee koko ympyrän, oksa kuolee, kun liitoskohta alkaa turvota. Pitää ottaa huomioon, että nippuside katkaisee liikenteen ajan kanssa.

Olen tehnyt tätä männyillä ja katajilla. Vasta yksi lenkura on valmis, sikäli, että oksan virtaukset eivät enää juurikaan kierrä lenkuraa. En ole kuitenkaan poistanut lenkkiä, koska liitos lienee vielä hyvin hauras.


Kuvasta näkyy, että oksa on jo paksumpi liitoksen yläpuolelta kuin alapuolelta. Ajattelin odottaa, että lenkura kuolee kokonaan, ja poistaa sen vasta sitten. Voin kyllä odottaa vaikka 10 vuotta.



tiistai 8. elokuuta 2017

Tomppaa

Ostin lyhyen ajan sisällä kolme kuusta.

Ensimmäinen oli pieni pesäkuusi Picea abies "Little Gem", jossa ei ole paljon näytettävää. Kasvattelen sitä ainakin pari vuotta, että saan lajikkeesta käsityksen. Lähinnä kiinnostaa takasilmujen syntyminen. Lajikkeesta on mahdollista tehdä hyvin pieniä puita, jos ne vain tekevät silmuja. Jos eivät, pitäisi aloittaa niin nuoresta yksilöstä, että vihreää vielä löytyy läheltä runkoa.

Toinen oli Pukinmäen puutarhasta, ylivuotinen Picea pungens "Glauca Globosa". Siitä tuli aika mainio, mutta päätin luopua siitä, kun se kanssaharrastajalle kelpasi hankintahintaan. Se oli hyvin samanlainen kuin minulla joskus oli, ja jonka sitten tapoin, luultavasti liian innokkaalla istuttamisella. Haluan sellaisen, mutta ei nyt ihan samanlaista. Tällä puulla oli tyvellä käänteistä kapenemaa, josta pääsi eroon halkaisemalla rungon alhaaltapäin ja levitttämällä sitä, kunnes kapenemaa ei enää ollut. Halkaisun sai tehtyä juurten välistä, ja luulen että tästä toimenpiteestä ei ole puulle juuri mitään haittaa.

Kolmas on Picea abies "Tompa".

Tuli siis lyhyen ajan sisällä istutettua kolme kääpiökuusta, ja kaikkiin pätee samat huomiot. Kaikilla oli oikein hyvät juuret, paljon terveitä valkoisia juurenkärkiä. Istutus on helppo homma, maa-aines irtoaa juurista helposti. Juuria ei tarvitse leikata olenkaan, jos ei halua. Poistin kaikita yhden tai kaksi juurta, jotka kasvoivat niin, että haittasivat istutusta. Lyhensin myös hiukan kaikkein pisimpiä juuria.

Kääpiökuuset ovat usein niin tuuheita, että oksissa on neulasia vain kärjissä. Sisemmät ovat valon puutteessa tippuneet. Helpoimmalla pääsee, jos puu on sen kokoinen, että bonsain voi tehdä poistamalla ylimääräiset oksat ja langoittamalla.


Sellaisiakin yksilöitä kauppaan jäi, joissa olisi voinut edetä niin. Tällä kiinnostavin osa puuta on tyvi. Tyven jälkeen puulla oli tasapaksua runkoa noin 20 senttiä, jonka jälkeen tuli oksaryväs, ja sen myötä rumasti käänteistä kapenemaa.


Mullasta paljastui sellainen "hauska"ominaisuus, että puun ainut suuri juuri kiertää runkoa parin sentin päässä koko ympyrän, täydet 360 astetta. Ilmeisesti puu on kasvanut pienessä ruukussa joskus, ja juuri on kiertänyt ruukun ympäri. Juuresta kasvaa pieniä juuria aikas tasaisesti joka puolella, joten tälle voisi piruuttaan kasvattaa "ilma-nebarin", eli pintajuuret, jotka kasvavat irti rungosta. Törkeä pila kyllä. Rungosta kasvaa paljon pieniä juuria, joista ei oikein tiedä, mitkä ovat hengissä ja mitkä eivät. Aika näyttää pääseekö tuosta isosta juuresta eroon, tai ehkäpä sille voisi keksiä jotain käyttöä? Apuvälineillä juurta voisi kyllä taivuttaa, mutta mihin? Auki? Kiinni?



 Maa-ainekseksi tuli hohkakiveä, jota isot pojat näyttävät käyttävän havuille ensimmäiseen istutukseen.


Tässä kuvassa näkyy ylinnä oikealle oksa, josta olen kaavaillut latvaa. Paljon riippuu nyt siitä, tuleeko oksiin takasilmuja vai ei.

Puutarhaliikkeissä on isoja kääpiökuusia aina vain muutama yksilö. Niitä kasvatetaan kuitenkin Suomessa monessa paikassa. Huvittaisi tehdä joskus päiväretki sellaiseen paikkaan, esim. Pinsiössä Pirkanmaalla. Halukkaita tulemaan mukaan?

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Talvehditusvirittelyä



Tein vanhan kasvipöytä/talvehdituslaatikko-virityksen uusiksi. Halusin lähinnä läpinäkyvän katon, ja rappuset eivät olleet miellyttävät. samalla vaivalla laitoin laatikkoon styroksit, jotta saan lisää kylmälavatilaa, vaikka en sitä vielä siihen käyttöön otakaan.

Sivuseinässä näkyy vinoneliö, jonka alla on aukko ulos. Laatikon alalaidat eivät ole kiinni maassa kuin sieltä täältä, tarkoituksella, ja yläosan tuuletusreiän pitäisi auttaa siihen, ettei kantta tarvitsisi aukoa keväisin. Saa nähdä.

Seinissä on 50mm styroksit ja yläreunoissa tiivisteenä 5mm umpisolumuovia. Styroksin leikkaus käy siististi pitkällä ja ohuella fileerausveitsellä, jonka pitää olla hyvässä terässä. Kiinnitys seinään käy esim. 70mm nauloilla + aluslevyillä.


Siinä kannen kanssa. Kennolevyä saa nyt ihan Starkista, 35€ 98x250cm levy, 10mm paksua. Tämä on paljon kevyempää ja pehmeämpää kamaa kuin mitä olen aikaisemmin käyttänyt, ja tätä pystyy leikkaamaan ihan katkoteräveitsellä.

Toiseen laatikkoon tein samantapaiset jutut, mutta kaksi tuuletusaukkoa ylös. Aion hankkia lämpöanturit, joiden avulla lämpötilat jäävät talteen. Tarkoitus on kehitellä sellainen systeemi, joka on hyvin tuulettuva, kovimmilta pakkasilta suojaava ja joka pidentää kasvukautta, lähinnä keväällä.


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Zelkovan hoito-ohjeita

Oprineidille ohjeistusta, niin samalla vaivalla julkiseksikin.

Zelkova serrata elikäs idänselkova on Japanista, Kiinansta ja Koreasta kotoisin oleva jalavakasvi. Se on perinteinen bonsai-laji, jota yleensä kasvatetaan luuta-muotoon, joka on sille luontainen.



Siinä kuva runsaan viikon takaa, Gotlannin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa idänselkova menestyy siis jo hienosti - mikä ei meidän kannaltamme tarkoita juuri mitään, koska sillä saarella kasvaa sitruksia, oliiveja yms. etelän ihmeitä ilman ongelmia.

Kuvasta näkyy idänselkovan tyypillinen kasvutapa. Lyhyt runko, haarautuu jo alhaalta, usein hyvin symmetrinen. Google "Zelkova broom".

Idänselkovan pitäisi olla talvenkestävä USDA-vuohykkeelle 5.


Eli pitäisi mennä isossa osassa Etelä-Suomea. Tämä koskee maassa kasvavaa yksilöä, ruukussa vanha ohje on ottaa pois pari vyöhykettä, eli ilman suojausta talvehditus onnistuisi Keski-Euroopassa. Ruukussa olevat puut on helppo suojata, joten tämä ei ole ongelma, ja talvisuojaus on ihan välttämätöntä. Kylmälava tietysti riittää, lämmittämätön kasvihuone varmasti myös samoin kuin muoviteltta. Minimissään paksua talvipeitettä puun tyvelle, ja koko puun voi peittää lumella kun sitä saadaan.

Kasvatettavana idänselkova on erittäin helppohoitoinen ja voimakaskasvuinen. Runko ei näytä paksunevan kovinkaan nopeasti. Omani on ollut epäorgaanisessa läpäisevässä kasvualustassa orgaanisella lannoituksella. Versot venyvät puolimetrisiksi noin kuukaudessa.

Kysymällä saa tietää lisää!

Arboretum Mustila

Bonsai4Me




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Japaninvaahtera


Viime syksynä ostettiin parin kaverin kanssa Viherpajasta 4 japaninvaahteraa. Omani teloin aivan töpöksi, kuinkas muutenkaan. Kuva parin kuukauden takaa.



Tämä lähti vähän hissuksiin kasvamaan. Tuo pitkä roikko kasvaa väärästä paikasta, joten se pitää poistaa, mutta saa odottaa ensi kevääseen. Istutus myös silloin.

Lähdin hakemaan aivan shohin-kokoista tästä, mutta lehdet ovat yllättävän suuret. Lehtiruoti on hyvin lyhyt. Tulee tästä sitten minkä kokoinen hyvänsä, ainakin tyvi on kunnoissa. Seuraava asia on nebarin kasvattaminen kohdilleen.



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Korkkijallu

Keväinen ostos ebaystä.



Otin kuvia monesta suunnasta, mutta aina jotain vikaa. Kädessä pyöritellessä puun  rakenne vasta oikein avautuu. Valkoinen tausta toimii näemmä paremmin auringossa kuvattaessa, joku neutraali vaalea harmaa voisi olla kiva myös.

Kiinanjalava "Corticosa", eli korkkikaarnainen kiinanjallu. Tämä muoto tahtoo tehdä isoja möhkäleitä aina oksien haarakohtiin, varsinkin jos samasta kohdasta lähtee useita oksia. Tekee käänteistä kapenemaa, mutta sille ei voi mitään. Kuuluu asiaan tällä lajilla, joten noiden möhkäleiden kanssa on parasta tottua elämään.

En erota tätä millään japaninjalavasta. Joskus jollain foorumumilla kysyttiin, mikä ero on kiinanjalavalla ja japaninjalavalla, ja yksi vastaus oli, että alkuperämaa.

Tässä on minusta suoraan vanhan ison puun ulkonäköä. Minimaalista langoittelua ja leikkelyä on vasta tehty. Nebari hyvällä alulla, juuria on joka suuntaan. Kylmälavaan talveksi. Ensi keväänä istutus bonsairuukkuun.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Valkomänty


Onpas ärsyttävää, piti päivittää pienen valkomäntyni tilanne, mutta ensin en löytänyt blogista siitä merkintää, ja sitten en löytänyt siitä itseltäni edes kuvaa. Onkohan tämä nyt sitten ensimmäinen.

Puu on ostettu muistaakseni (!) vuonna 2015. Saksasta, hinta 60,-. Se on mukavasti kehittynyt parissa vuodessa. Jostain olen lukenut, että valkomännyt usein vartetaan mustamännyn tyveen, joka tekee paljon nopeammin ja hienomman kaarnan. Varttamiskohta näkyy tuossa selvästi, mikä ei tässä tapauksessa haittaa ollenkaan.

Ihan mäntyhalpis, mutta aika ok pikkupuu. Tarpeetonta sanoakaan, että alkuperäinen ajatus oli katkaista puu tokan oksan yläpuolelta, ja lähteä tekemään sellaista ruukkuineen noin12 senttistä puuta. Alin oksa oikealla olisi ollut latva, silloin se kasvoi voimakkaammin ylöspäin, ennen langoitusta. Tykästyin sitten tuohon hillittyyn liikkeeseen, ja puu on saanut jäädä ihan alkuperäiseen kokoonsa.

Tällä on tyvellä useasta kohtaa käänteistä kapenemaa. Aloitin sen korjaamisen viime vuonna leikkaamalla kuvassa edestä muhkuran pois. Yllättäen se auttoi aika paljon.

Nebaria ei ole, muutama juuri mitä puulta löytyy kasvaa aika huonosti. Seuraavassa istutuksessa täytyy koittaa parantaa tilannetta. Siihen voi kyllä mennä aika monta vuotta, istutin puun 2016 keväällä.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kasteluviritystä

Olen käyttänyt kesäisin poissaollessani Gardenan kastelusysteemiä. Lyhyesti, homma toimii niin, että

  1. Ulkovaraston nurkassa on 300 litran sadevesitynnyri, jossa on 
  2. uppopumppu, jolla on hyvä nostokorkeus (4 metriä muistaakseni). Pumpun pitää pystyä kehittämään kunnollinen paine. 
  3. Pumppua käyttää ajastin, jonka pystyy ajastamaan minuutin tarkkuudella. 
  4. Pumpusta lähtee letku Gardenan perusyksikköön, joka laskee paineen 1,5 bariin. Tästä lähtee 
  5. Gardenan 13mm putki maan alla kasvien luokse. 
  6. Putkessa on useita T-kappaleita, jotka johtavat 4mm putkiin, joissa on kiinni 
  7. kahdenlaisia tippasuuttimia, 2 l/h ja 4 l/h tunnissa tiputtelevia. 
Tämä on ollut toimiva järjestelmä varmaan 10 vuotta. Aluksi vettä tiputeltiin ehkä 10 minuutin ajan per päivä. Vuosi vuodelta lisäsin suuttimia ja vähensin aikaa, jotta kasveille tuleva veden määrää sai säädettyä tarkemmin. Tarkoittaa sitä, että pienille puille ja kuiville yksi kappale 2 l/h suutin, isompiin ruukkuihin ja juopoille enemmän. Systeemin säätely johti siihen, että viikon poissaolon aikana veden pinta tynnyrissä alentui vain 15 cm. Ajastin oli päällä 4 minuuttia per päivä. 

Sellainen asia täytyy mainita, että automaattinen kastelu johtaa helposti ajatukseen siitä, että kun ei kastella tarpeen mukaan, seuraus on liikakastelu. Tämä ei ole totta. 2 l/h tiputtava suutin valuttaa puolisen desiä päivän aikana (4 minuuttia).  Jos maa-aines on läpäisevää eikä sido vettä liikaa, seurauksena on kosteus, ei märkyys. Jos maa-aines on vettä pidättävää, se voi vettyä hyvinkin pahasti, varsinkin jos samaan aikaan sataa paljon. Tilanne ei kuitenkaan poikkea siitä, että kasvit ovat päiviä kestävässä sateessa.

Homma toimi noinkin. Letkujen ja suuttimien kanssa on aikamoinen säätö, ja se alkoi vähitellen nyppiä. Suuttimet tukkeutuvat, jäävät auki jne, joten systeemiä on säädettävä esim. viikko ennen kuin aikoo olla poissa, jotta voi varmistaa, että kaikki pelaa. Kun kaikki on paikoillaan, kastelusysteemi on mukava, koska kastelun voi jättää osittain sen hommaksi. Mutta tietysti vain osittain. (Ehkä kokonaankin, mutta sitten päivittäinen kastelun tarve muuttuu päivittäiseksi kastelun määrän arvioinniksi ja säätelyksi.)

Gardenalla on paljon erilaisia suuttimia. Tippukastelun lisäksi vaihtoehtona on myös suihkusuuttimet, jotka roiskivat vettä. 180 asteen suutin lykkää ulos vajaan 100 litraa tunnissa, teoriassa. Se ei oikein toimi 4mm putkessa, vaan se kiinnitetään suoraan 13mm putkeen, jotta paine riittää. 


Viritin ylähyllyjen taakse 10 kpl näitä suuttimia. Puuni ovat noin 2*2 metrin alueella, joten tämä kastelu toiminee ihan hyvin. Kuvassa etualalla oleva mänty ei juuri saanut roiskevettä, joten jätin sille pöydälle vielä tippusuuttimet.

Lisäetuna tässä alueen kastelussa on se, että reissuun lähtiessä voin viedä sisäpuut samaan läjään, ja pöytien väliin menevät säkeissä ja laatikoissa olevat puut. 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Mongolianvaahtera

Runkojen metsästys johti siihen, että jouduin ostamaan mongolianvaahteran, vaikka minulla onkin niitä jo 6. Oli vaan runko sen verran hyvä. Bonsaischule Wenddorf.








Melkein kaikki kasvu oli latvassa, joten se sai lähteä. Rungosta alin puolikas on loistava, ylempää osaa ennättää miettiä. Viimeinen kuva miellyttää nyt eniten.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Sakari

Raivasin hieman yhtä lavaa, ja pilaritervaleppä "Sakari" tuli esiin pitkästä aikaa.


Ostovuosi 2011, pari vuotta meni ruukussa ja sitten puu meni maahan saamaan paksuutta. Puu kasvoi kyllä todella hienosti liian suuressa ruukussa, jossa oli vettä pidättävä maa-aines (kissanhiekkaa ja turvetta). Pöydillä vain on niin ahdasta, että panin tämän maahan paksunemaan pois tieltä.

Runko on tuplaantunut. Kuvassa näkyy kolme uhrioksaa, joista ylin taitaakin olla uusi latva. Vanhalle latvalle on käymässä niin kuin maahan istutuille puille tuntuu käyvän, eli latva ja muut kuin ohrioksat kuolevat pois. Ei haittaa yhtään tässä tapauksessa, kyllä se sinne takaisin kasvavat. Onpahan kuitenkin asia, joka kannattaa ottaa huomioon.

Yksittäinen mutka noin ylhäällä rungossa ei ole kovin hyvä juttu, mutta ehkä se on parempi kuin vanha suorempi rungon linja. Oksa on myös tulevalla etupuolella, luulisin, mikä olisi bueno.

Ensi syksynä tai keväänä lähtee pois ainakin ylin uhrioksa. Sitten joko kasvatetaan uudet uhrioksat, ja lihotus jatkuu, tai puu menee ruukkuun.