torstai 20. huhtikuuta 2017

Campestre

Kylmälavassa talvehtineita vaahteroita, joita pääsee jo istuttamaan.

Viime kesänä ostettu Acer campestre.



Tästä suunnasta ei juuri näy käänteinen kapenema. Hieno tyvi näkyy huonosti. Yläosan kasvu on turhan suoraa ja tasapaksua. Pitäisi oikeastaan langoitella koko kapistus, jotta saisi käsityksen mitkä oksat tulevat jäämään. Ajattelin antaa tämän kasvaa muutaman vuoden aika villinä, jotta runko kehittyisi. Siksi ylisuuri ruukku.


Ostin viime kesänä myös muutaman Acer palmatum "kotohime" -taimen. Kasvutapa on todella hieno. Normisti vaahteroilla on aina kaksi silmua vastakkain, mutta tällä on 2,3,4, tai kokonainen rinki silmuja vieri vieressä.  Annan toistaiseksi kaikkien kasvaa, jotta runko paksunee. Tai ehkä pitäisi karsia silmut niin, että yhteen kohtaan jää aina yksi? Jottei oksiin tule rumia paksuja kohtia.

Yritin taivuttaa pari milliä paksuja oksia mutkille, jotta muoto olisi valmiina, kun otan pistokkaita. Ei onnistu. Ohuetkin oksat napsahtavat poikki. Oksat pitäisi ilmeisesti taivuttaa jo keskikesällä, kun ne ovat vielä pehmeitä.

Tämä on lajike, joka oikeasti soveltuuu mame-kokoon, eli sellaiseksi puuksi, joka on ruukkuineen max 10 cm korkea. Hoidon kannalta ne ovat kyllä aika hankalia.






tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ensimmäisiä istutteluja

Kylmälavassa alkavat japaninlehtikuuset ja vaahterat olla valmiita istutukseen. Lehtikuuset eivät oikeasti kumpikaan kaivanneet istutusta, niiden ruukut vain olivat niin rumat että halusin päästä niistä eroon. En siis leikannut juuria paljonkaan, vain sen verran että puut mahtuivat uusiin ruukkuihin. Kumpikin taitaa mennä loppujen lopuksi hieman pienempään ruukkuun.



Tein tälle pientä taivuttelua ja perusleikkelyä. Levitin viime keväänä juuria vähän levälleen, mutta se ei tainnut olla hyvä juttu. Korkeampi nebari näytti paremmalta.


Tällä on kaksi uhrioksaa. Haluan runkoon noin sentin paksuutta lisää. Luulen että se tulee noin kolmessa vuodessa, kun alaoksat saavat rehottaa vapaasti.



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Trooppisen puiden leikkauksesta

Katselin Ryan Neilin videon Spring Fundamentals, todella suositeltava pätkä muuten. Siellä on opettavaista juttua monesta asiasta, mutta yksi mistä oli minulle todella paljon hyötyä oli leikkaaamisen aikataulu.

Lehtipuilla (ulkona) aikataulu menee siten, että kasvua voi leikata, kun edellinen kasvu on kovettunut (hardened). Tässä vaiheessa lehdet eivät enää ole pehmeitä, vaan niiden pinnalle on kehittynyt vahakerros ja ne ovat saavuttaneet täyden kokonsa.

Lehtien teko on puulle iso rasitus, ja hetken aikaa puun energiatalous on miinuksella. Kun lehdet ovat kovettuneet, ja puu alkaa valmistautua seuraavaan kasvupyrähdykseen, energiatalous on taas plussalla. Tässä vaiheessa puuta voidaan leikata. Miten lienee mahdollista, etten ole koskaan törmännyt tähän tietoon? Olen leikannut esimerkiksi haapaa aivan liian usein. Puu kehittyy leikkaamalla, ja luonnollisesti leikkauskertoja tahtoo saada puulle niin monta kuin mahdollista vuodessa. Liika on kuitenkin liikaa, luulen että yksi leikkaus kevätkesällä ja toinen syksyllä lehtien pudottua olisi hyvä tahti.

Trooppisista piti puhua. Olen yrittänyt miettiä miten tuo energiatalouden ajatus käännettäisiin trooppisille puille. Joskus puut reagoivat leikkuuseen todella hyvin, ne lykkäävät nopeasti uuden oksan jokaisesta silmusta. Joskus sitten taas leikkaus tapahtuu väärään aikaan, ja vain kärkisilmut lähtevät kasvuun, ehkä nekin hitaasti. Haarautuminen ei silloin parane, ja jonkin ajan kuluttua uloin kasvu on leikattava pois.

Trooppisetkin puut kasvavat pyrähdyksissä. Puu lykkää uutta versoa vähän joka puolelta. Kun tämä kasvu on loppunut, ja lehdet ovat täydessä mitassaan, seuraa pysähdys. Sinä aikana kasvatetaan ehkä juuria, tai sitten vain kerätään sokereita energiatalouden kohentamiseksi. Ehkä silloin, kun seuraava kasvupyrähdys on aluillaan, on oikea hetki leikata?

Minulla on tässä lähinnä mielessä fiikukset, carmona ja kiinanlikusteri.

Kommentoikaa, kiitos.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Talvehdituksesta

Tuli sopivat kelit talvehdituksen käsittelyyn.

Saimme joku aika sitten kunnon esimakua talvesta, mittari käväisi alle -15 asteessa. Yhtenä yönä tosin vain oli noin kylmää. Luntakin saatiin, ja Helsinki oli hetkisen kaunis. Mutta eihän se sellaisena säily. Palatiin takaisin syksyyn.

Kotimaisten puiden laatikon pidin auki, ja annoin lumen sataa sisää. Parasta olisi, jos lumeen varastoitunut kylmä pitäisi lämmöt laatikossa nollan tietämissä tai alle kevääseen asti. Uutena asiana laitoin talvehdituslaatikon päälle pressun. Tarkoitus olisi estää ylenpalttinen jään ja lumen kertyminen laatikkoon.

Nyt alkoi sitten lämpöjakso.

Laatikot pitää avata, jos lämpötila on pysyvästi plussan puolella. Muuten havut kärsivät ja voivat kuolla. 

Tähän pitäisi ehkä lisätä eristettä seiniin ja kennolevy kanneksi.

Laatikot on silloin pakko avata. Syy on havupuissa. Kun lämmöt ovat laatikossa useita asteita plussan puolella, havupuut alkavat yhteyttää ja tarvitsevat valoa. Lehtipuut eivät tarvitse mitään niin kauan kuin lehdet eivät aukea.

Valoa ei tarvita paljon, normaali päivänvalo riittää hienosti. Yhteyttäminen on hyvin vähäistä, puut eivät esimerkiksi kasva. Tai ainakaan niiden ei pitäisi. Täydellinen pimeys on kuitenkin havuille vaarallista, jos ollaan plussan puolella.


Kolmas talvi kylmälavassa, ja nyt se on TÄYSI. 

Herkemmille puille tarkoitetussa kylmälavassa oli vasta kennolevy päällä, ei styrokseja. Mittari kävi lavassa -3.8 asteessa (ulkona -15). Jos noin kylmät jatkuvat pitempään, lämpötila tippuu lavassa vielä muutaman asteen. Ulkomaanelävät uskoivat vasta tässä vaiheessa, että talvi on tullut. Loputkin japaninvaahterat luopuivat lehdistään, samoin japaninjalava.

Kun pakkaset loppuivat, kylmälavassa mentiin saman tien plussan puolelle. Silloin pitää styroksit ottaa pois lavan päältä, jos puiden joukossa on havuja. Läpinäkyvä kennolevy on ok pitää päällä, mutta sen pitäisi olla raollaan, jotta ilma vaihtuu. Nyt kun lämmintä näyttää piisaavan, poistin kennolevynkin joksikin aikaa.

Tuo kennolevy tekee talvehdituksen sikäli helpommaksi, että sen alla havut saavat valoa. Pitäisi virittää sellainen kaikkien laatikoiden päälle. Samoin tein voisi kaikista laatikoista tehdä kylmälavoja, eli lisätä seiniin styroksia eristeeksi. Tuskin se kotimaisiakaan puita haittaa, että ne välttyvät kaikkein kovimmilta pakkasilta. Lavat voisi pitää auki liki koko talven, jotta puut tajuavat kuitenkin, että on talvi, eivätkä lähde kasvamaan liian aikaisin.

Talvehditusratkaisuja voi olla monenlaisia. Kylmälava on vanha keksintö, jolla on aika määrätty merkitys. Idea on eristää kasvit ulkoilmalta kovimpien pakkasten ajaksi. Kylmä se on siksi, että siellä ei ole lantapatteria tuottamassa lämpöä. Jos sellainen on, puhutaan lämpölavasta. Sitä käytetään vihannesten kasvatuksessa, ja sillä voidaan pidentää kasvukautta useita kuukausia. Kylmälava on pohjaton laatikko, jossa on läpinäkyvä kansi. Se on edelleen kylmälava, vaikka seiniin lisätään eristystä ja läpinäkyvä kansi peitetään huippupakkasten ajaksi, perinteisesti puulevyillä, tai esim. styroksilla. Lämmöntuoton hoitaa maa.

Kun puhutaan talvehtimisesta, puille voi käyttää 4-portaista luokittelua.

  1. Trooppiset
  2. Viileää haluavat, mutta ei pakkasta
  3. Kunnon talvi, mutta ei meikäläisiä pakkasia
  4. Meikäläisen talven suojattuna kestävät. 

Tatolla on loistava järjestely, jossa ilmeiseti onnistuu talvenarkojen katergorian 2 lajien talvehditus parvekkeella. Tämä on iso juttu harrastuksen kannalta, mahdollisuus hoitaa puita parvekkeella vuoden läpeensä avaisi harrastuksen kokonaan uudelle harrastajakunnalle.

Taton systeemin termostaatin voisi varmasti säätää myös -5 asteeseen kategorian 3 puille.

Kategorian 2 kasveja voisi ehkä talvehdittaa myös lisäämällä perinteiseen kylmälavaan lämpökaapeli maan alle, jolloin lavan ehkä pystyisi pitämään termostaatilla plussan puolella.

Pakkasvahti on lämpökaali, joka alkaa lämmittää kunnolla vasta kun lämpötila uhkaa mennä miinukselle. Se voisi myös toimia.

Tässä lähestytään lämmitettyä kasvihuonetta.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Fiikuspäivitys




Fiikus on saanut kasvaa 8 kuukautta aika rauhassa. Latvaa on ollut pakko leikata, koska muuten yläoksat paksunevat liikaa. Alimmalle oksalle en ole tehnyt mitään, ja se onkin nyt yhtä iso kuin koko muu kasvi. Yllä käytössä laajakulma, joka vähän vääristää mittasuhteita.



Tyvi on kehittynyt hienosti, tuossa kuva helmikuulta:



Normaalisti tyvellä on teltta.



Istutin puun helmikuussa. Sen jälkeen kesti useita kuukausia, ennen kuin ilmajuuret lähtivät taas kunnolla kasvamaan. Ruukun pitää olla täynnä juuria, ennen kuin ilmajuuret kasvavat kunnolla.


Toka oksa, yllä kuvassa alin oikealla, on kasvanut turhan samalla korkeudella kuin alaoksa. Runko muodostuu oikeasti kolmesta rungosta, ja oksa on tuotu runkojen välistä tällä puolle. Se ei ole vielä aivan lopullisesti fuusioitunut paikalleen, joten yritin vähän siirtää sitä. Mieluiten olisin pannut sen alaoksan alapuolelle, mutta ei onnistunut, se näytti vielä enemmän samassa tasossa kasvavalta. Suunnitelma B, nostin oksaa pari senttiä. Kaiversin Dremelillä puuta pois sekä rungoista että oksasta, ja hirtin oksan paikalleen nippusiteillä.




Juurten kasvu teltassa on naurettavaa. Tarkoitus olisi, että juuret lähtisivät säteittäisesti rungosta, ja tämän puun kohdalla haluan, että pintajuuria on koko ruukun alalta. Huvittaisi kuitenkin katsoa, mitä tuosta tuosta kasasta oikein kehittyy. Juurethan fuusioituvat yhteen aika nopeasti.








tiistai 11. lokakuuta 2016

Likusteri + Flektogon


Kuten tuli uhattua, tässä likusteri kuvattuna Carl Zeiss Jena Flektogonilla. Se on 4/50mm 6x6 formaatin laajakulma, pikkukennoisella digikameralla vähän telen puolella. Aukko 16. Äkkiseltään tuntuisi jopa paremmalta kuin edellä ollut Biometar. Täydellä aukolla tarkentaessa kuvaan tuli todella paljon värivääristymiä.

Puiden kuvaus on kuin muotokuvausta. Jos taustalla on jotakin, aukon kannattaa olla suuri, jotta tausta sumenee nätisti. Mustalla taustalla on pieni aukko parempi, koska terävyysalue on syvempi. Reipas alivalotus on hyväksi, jotta tausta jää tummaksi. Itse kohteessa pitää kuitenkin olla riittävästi valoa.

Alla puu ennen parturointia.


keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Parit lamput

Illat pimenee ja alkaa taas kiinnostaa sisäpuutkin. Ne tuppaavat taantumaan kesällä, kun kiinnostus suuntautuu ulos.

Törmäsin pariin halpaan lamppuun Ebayssä. Molemmat ovat E27 kierrekannalla. Toisessa tuli mukana kiskokiinnitys, joka ei ikävä kyllä sovi minun kiskooni. Sikäli ei haittaa, että lampun kanta on kuitenkin tuo E27.



Formaatti on PAR30. Toinen perustuu pikkuledeihin, toinen yhteen COBiin. Valontuotto on ihan samaa kastia, 100 000 luxia tulee 37 sentin päässä.Watteja molemmissa 35, kelvineitä 6000. Riittävän tiukkoja spotteja molemmat. (EDIT, pikkuledeillä toteutettu on paljon parempi, koska sen keila on 35 astetta, yhdellä cobilla toteutettu on olevinaan vain 12 astetta.)

Ilman kiinnikettä oleva maksoi 16€, Linkki kohteeseen.

Kiinnikkeellä oleva maksoi 17,60. Linkki.

Yksitellen kun tilaa, näyttivät tulevat kirjeenä, ja jää alle tullirajan. Hävyttömän halpaa siis. Pikkupuulle riittää yksi, vähän isommalle (30cm) laittaisin 3. Näiden täytyy olla puusta aika tarkkaan 40-45 sentin päässä. Tässä siis yksinkertainen ja halpa perusratkaisu lisävaloon.

Noissa on molemmissa tuuletin, joka pitää melkoista mekkalaa. Tuulettimet ovat standardi 12v tietokonetuulettimia, joita saa hiljaisempana versiona kaupasta esim. Noctualta. Tuularit maksavat melkein saman kuin lamppu.

Oikeastaan enemmän kiinnostavat nyt tuommoiset:



 Linkki kohteeseen.

4kpl 10W ledilamppuja, kiikulla eli suunnattavissa, 30 astetta, löytyy 4000K, ja nämä sisältävät muuntajan, sillä ne voi yhditää suoraan verkkovirtaan. 5W versio löytyy myös.
Hinnaksi tulisi 44€ kuljetuksella, siihen sitten tullit ja alvit päälle. Ei ole kallista. (EDIT, kohdetta täsmennetty, on vain 110V.)

Neljällä tuollaisella valaisisi aika isonkin lyhdyn. Sellainen huvittaisi rakentaa, mutta ei ole oikein tarvetta.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Hyppyhäntäisiä!



Olen luullut että minulla olevat ruukuissa vilistävät ötökät ovat ripsiäisiä, mutta olen ollut väärässä. Ne ovat hyppyhäntäisiä.

Wikipedia aiheesta.

Vipeltäjät eivät ole hyönteisiä, vaikka ne luetaankin kuusijalkaisiin. Suurimmat yksilöt ovat max 2 millisiä ilman tuntosarvia, joten tunnistus on ollut aika vaikeaa. Otin vihdoin puun ja ravistelin sitä valkoisen paperin yläpuolella. Paperille tippui kymmeniä eri ikäisiä yksilöitä, joista suurimmista sain kohtuullisia kuvia Canon 100mm macrolla. Normivalaistuksessa tällä lajilla joka minulla on, on metallinhohtoinen kiilto. Kuvissa näkyvä kuviointi tulee kunnolla näkyviin salamalla.

Olen luullut että ne lentävät, mutta näin ei ole, niillä on mahan alla jousimainen hanko, jonka avulla ne hyppäävät.

Loistava uutinen on, että ne eivät ole kovin harmillisia. Ne syövät lahoavaa maa-ainesta, sieniä, leviä jne. Jotkut lajit lasketaan tuholaisiksi, koska niiden puremajäljet tekevät vioituksia lehtiin. Ne ovat kuitenkin inhottavia, ajoittain niitä on ollut niin paljon, että katsoo kasvia mihin vaan, aina näkee muutaman.

Orgaaniset lannoitteet ovat ongelmallisia, koska hyppyhäntäiset todennäköisesti syövät niitä.

Terraario on näille omiaan, koska viihtyvät kosteassa. Torjuntaan kuuluu orgaanisesta aineksesta luopuminen maa-aineksessa, kuolleiden lehtien poisto ruukuista jne. Helppoja juttuja siis. Hyppyhäntäiset eivä elä vedessä, joten niiden poistoon PITÄISI riittää puun upottaminen veteen ruukkuineen puoleksi tunniksi. Ötökät kertyvät pinnalle tai hukkuvat. (Näin ei käynyt, puolen tunnin upotus sai monet öyökät nousemaan pintaan, mutta jäi niitä kasviinkin vielä ihan riittävästi.)

Ripsiäisiäkin minulla on ainakin ollut, mutta nämä ötökät joita jatkuvasti näen eivät ole niitä.



Tältä hyppyhäntäiset yleensä näyttävät, niillä on metallinhohtoinen kiilto. 





torstai 15. syyskuuta 2016

Uusi studio

Pömpeli toimii kohtuullisena studiona, kun jaksaa vähän viritellä.


Lamppujen alla on palanen valkoista muovipussia, jotteivat ylimmät lehdet ylivalottuisi niin paljon. Takimmaiset spotit on irrotettu, jotta musta tausta jäisi varjoon. Tausta on puulevyn päälle niitattu musta kangas. Naapurikasvien valojakin on vähän suunnattu kohteeseen. Lisäksi siellä näkyy tietokonetuulettimet. Terraarion ovi on tietysti auki. 

tiistai 13. syyskuuta 2016

Likusteri + Biometar

Osui käteen kaverilta saatu Pentacon-EOS-adapteri, jolla ei ole tullut leikittyä tarpeeksi.

Canon 600D + Biometar + Ligustrum sinensis
Tuossa Pentaconin objektiivi, 80 mm Carl Zeiss Jena Biometar jostain 60-70 luvun vaihteesta. Rullafilmille se on normaaliobjektiivi, mutta tälle digikameralle tele. Aukko 8.

Noiden vanhojen opiskojen käyttö toimii yllättävän hyvin digikameran kanssa. Kaikki tarkennusapuvälineet on käytössä, vain kameran automatiikka ei pelaa. Manuaalitarkennus siis, mutta se nyt on muutenkin käytössä jalustalla kuvatessa. Valotusautomatiikka toimii, haarukointeineen.

Pitäisi jaksaa opetella Gimpin käyttö siten, että saisi kaksi kuvaa yhdistetyä. Tuossa kuvassa lehdet ovat ylivalottumisen rajoilla, mutta runko on alivalottunut. Tausta häviää täysin. Tämä on kuvattu suoraan pömpelissä, joka toimii kohtuullisena kuvauspaikkana.

Flektogon löytyy myös, 50mm laajakulma (6x6 formaatille siis). Pitää testata sekin. Tästä sain myös loistavat tekosyyn hankkia Mirrin, Mir siis, 65mm opiska, joka oli joskus lainassa Pentacon six:iin. Jostain syystä rakastuin siihen täysin. Ehkä vain siksi kun se oli kaverin.

Miksi pitäisi käyttää noita vanhoja opiskoja, mitä hyötyä siitä on? Ei mitään. Canonin 100mm makro on tarkkuudessa eri planeetalta. Laitoin tuon 40-50 vuotiaan opiskan kuvan tuohon aika isona (klikkaamalla suurenee). Siitä voi katsoa tarkemmin.