maanantai 31. elokuuta 2009

Uusia suunitelmia sisäpuille osa 2

Jerry Meislikin lisäksi toinen kuuluisia keinovalolla kasvattelija on Jack Wikle. Hän on kasvatellut puita jostain 60-luvulta lähtien samalla tavalla, tavallisen kaksiputkisen loisteputkivalaisimen alla. Valot ovat päällä 16 tuntia päivässä ajastimella. Hän käyttää halvimpia cool white -putkia, mitä löytää. Kasvit ovat hyvin lähellä putkia, aivan parin sentin päässä. Tulokset ovat hyviä, eivät samalla tavalla upeita kuin Jerry Meislikillä, mutta omalla tavallaan erittäin hienoja. Hän on myös pitänyt hengissä monia lajeja, joita yleensä pidetään ulkokasveina. Kannattaa googlettaa hänen kasvilistansa.

Suurin ero näiden kahden välillä on se, että Meislik kasvattaa huomattavasti isompia ja näyttävämpiä puita. Puut ovat sellaisia, että pöljäkin tajuaa, että tuo on hieno.

Nykyisten suunnitelmieni pohjalla on Wiklen tapa. Joitakin muutoksia teen:
  1. Kylmä valkoinen on varmasti ok, mutta parempiakin putkia löytyy. Esimerkiksi Philipsin Aquarelle on spektrinsä perusteella sinisellä puolella noin 4 kertaa parempi, ja punaisellakin tuottaa enemmän valoa. Kestoikä on paljon parempi, ilmeisesti päästään jopa kahden vuoden käyttöikään. Kaksiputkisessa systeemissä toinen voisi hyvin olla Aquarelle, toinen voisi sitten olla tuo kylmä valkoinen tai päivänvalo, koska Aquarellen valo on aika hirveä ja aiheuttaa olohuone- tai keittiökäytössä jonkin verran säröä ääneen, kuten hifipuolella asia tyylikkäästi ilmaistaan. (Jos putkien vertailu kiinnostaa, googleta Ivo Busko comparison! Nämä tulokset pitäisikin joskus käydä läpi.)
  2. Onkohan sen nyt ihan pakko olla 16 tuntia. Tropiikissa ei päivän pituus juuri 12 tunnista heitä, enkä ole ollenkaan varma, että tuon ajan jälkeen kasvit enää tekisivät valolla mitään.
  3. Kasvini ovat kasvaneet viimeiset 10 vuotta pöydillä, joissa on matalat laidat. Näin niitä saa kastella huolettomammin. Nyt on meininki laittaa näihin mataliin laatikoihin kiviä, joiden päälle ruukut tulevat. Kivien välit täytän sitten kissanhiekalla, ja istutan siihen sammalia, kodinonnea, mähkiä, ruohoja yms. hyvin pientä kasvillisuutta. Laatikot vuoraan allasmuovilla, ja pohjalle tulee vielä suikale juurimattoa siirtämään vettä. Ihan esteettisten syiden lisäksi haen tällä ilman kosteuden lisäämistä vähän kasvien ympärillä.
  4. Laatikon päätyseinät ovat korkeat, ja ylhäällä on ikään kuin toinen laatikko, johon lamput tulevat. Äh, kuva on osassa 1. Yritän esteettisistä syistä tehdä tästä laatikosta mahdollisimman matalan. Normaali kunnollisilla heijastimilla varustettu loisteputkirunko on noin 10 senttiä korkea, ja se on liikaa. Akvaarioliikkeistä saa loisteputkirunkoja, joista runko puuttuu, eli putki on irrallaan tekniikasta (ainakin Arcadia tekee näitä, ja ainakin hovihankkijani eli Akvaario Arena myy, varmasti muutkin). Tähän putkeen saa sitten irrallisen heijastimen, joka on erittäin hyvin suuntaava (ainakin Arcadian malli). Heijastimen kiinnikkeillä saa myös putken kiinni laatikon kanteen. Kuristinyksikkö tulee jonnekin pois näkyvistä. Loisteputket heijastimineen ottavat noin 4 senttiä tilaa, ja 5 senttiä on jo ruhtinaallisen paljon. Tässä kuvaa, jos joku ei tiedä mistä on kysymys:
Kuristin, sytytin, heijastin ja putki.

Tarvitsen kaiketi kolme systeemiä - miksiköhän näitä muuten nimittäisi? Nyt minulla on puut, muovit ja valaistus ensimmäiseen versioon. Nyt ei puutu kuin aikaa tehdä se. Huomenna illalla pääsen aloittamaan! Tältä se kuulostaa nyt (muutokset todennäköisiä): pohjapinta-ala 18*95 cm, korkeus ~30. Alhaalla ja ylhäällä 5 cm reunat. Väliin jää noin 19-20 senttiä, ja mahdollinen puun korkeus on maksimissaan tuo, mieluummin viitisen senttiä vähemmän. Tähän tulee vain yksi putki, koska leveyttä on niin vähän. Voin myöhemmin lisätä toisen, jos tarpeen.

Jatkuu...

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 1

Talvi on tuloillaan, ja fiikukseni ovat edelleen ulkona. Hävitin vanhan pöytäni keväällä, enkä ole vielä saanut aikaiseksi tehdä uutta. Nyt se on edessä.

Taustaa: Olen ollut aika kypsä sisäbonsaihini. Vanhimmat ovat olleet minulla lähes 15 vuotta, eikä se niistä näy. Kehitys on hidasta. Kesä ulkona on fiikuksille kovin lyhyt, kuukausi tai max kaksi. Kesän määritelmä fiikuksille on tyly - yölämpötila yli 15 astetta. Vaikka fiikukset kestävätkin viileät yöt kuolematta, niiden kasvu loppuu. Niitä pitäisi jaksaa kuskata ulos joka päivä, ja sisään yöksi. Ehkä sitten eläkkeellä.

Talvella sisäpuuni ovat olleet kasvipöydällä lamppujen alla. Pöydässä on laidat, ja se on vuorattu muovilla, jotta veden kanssa saa läträtä huolettomammin. Valaistus on viimeiset viisi vuotta ollut 2 kpl 400W metallihalogeenilamppuja. Nämä lämmittävät kovasti, ja siksi samassa ajastimessa on myös tuuletin. Lamput olivat alkujaan päällä noin 8 tuntia vuorokaudessa, myöhemmin vähentelin aikaa. Sähkönkulutus ei minua niinkään hirvittänyt, vaikka sekin oli kyllä huomattavaa - kuitenkin koirani söi enemmän arvosta kuin kymmenet kasvini. Kaikki on niin kovin suhteellista.

Tuntui siltä, että kasvit eivät oikein pitäneet pitkistä päivistä. Lisäksi pienet ruukut kuivuvat tuollaisessa paahteessa aika nopeasti.

Jaa, en jaksa nyt käydä läpi koko tarinaa. Asiaa olisi muutama kymmenen liuskaa. Tiivistäen: Luulisin, että syyt huonoon menestymiseen olivat seuraavat.
  1. Kuiva talvi-ilma, erityisesti tammi-helmikuussa, yhdistettynä
  2. kirkkaisiin valoihin ja niiden
  3. lämmittävään ja kuivattavaan vaikutukseen.
  4. Liian suuret olosuhteiden muutokset - alkukesästä tasaisesta lämpötilasta ulos kosteaan ilmaan ja alttiiksi voimakkaille lämpötilavaihteluille. Syksyn kosteudesta ja viileydestä sisälle kuivaan ja kirkkaiden valojen alle. Tästä seuraa kaksi kertaa vuodessa rankka sopeutumisprosessi.
  5. Liian lyhyet päivät - minulla pöytä on olohuoneessa, enkä voi tai edes halua pitää näitä lamppuja posottamassa päällä 12-16 tuntia vuorokaudessa.
Setuppini on ollut köyhän miehen versio Jerry Meislikin systeemistä. Hänellä on kasveille oma laatoitettu huone, jossa kastellaan letkulla, ja jossa on yhdeksän (9!) kappaletta tuhannen watin (1000 W!) monimetallilamppuja. Tulokset ovat mykistäviä.

Aikoinaan kerrostalossa sisäpuuni kasvoivat itse asiassa paremmin kuin nykyisellä kokoonpanolla. Silloin valaistus oli lähinnä loisteputkipohjainen. Kasvu ei ollut kovin kompaktia, mutta sitä oli enemmän. Kasvun saa kompaktiksi myös oikeilla tekniikkoilla, ei pelkästään hirveällä valon määrällä.

Nyt olen päättänyt peruuttaa takaisin loisteputkiin. Kävin tänään hakemassa Bauhaussista tammiliimapuuta, ja muutaman viikon sisään pitäisi saada aikaiseksi uudet systeemit.

Ajatuksena on, että sisäpuita en enää siirtele sisään ja ulos. Akvaariokasveja ei edes yritetä kasvattaa luonnonvalolla, päinvastoin. Akvaario sijoitetaan mieluiten huoneen pimeimpään nurkkaan. Syynä on se, että näin saadaan kasveille aikaiseksi pysyvät olosuhteet, jotka, vaikka eivät olisikaan ideaaliset, ovat kuitenkin niin vakaat, että kasvit voivat sopeutua.

Yksi tärkeä asia on, että puutarhapöytä olohuoneessa ei enää ole minusta kiva juttu. Haluan jotain siistinpää, ehkäpä jopa jotain kaunista.

Jaha, tästä tulikin sitten osa 1. En vielä päässyt edes asiaan. Tämä tästä kuitenkin tältä erää, don't touch that dial!

lauantai 29. elokuuta 2009

Pieni sinilaakakataja 3


Sarjassamme mitättömät pistokkaat... En tiedä mikä näissä minua oikein viehättää, tiedän hyvin että että nämä eivät varsinaisesti ole bonsaita ollenkaan, ovatpahan vain pistokkaita kivellä.

Tämä kivi on hieman kovera, mutta hyvin vähän. Laitoin kivelle vähän kissanhiekan ja kuorikkeen sekoitusta, katkoin pistokkaan juuret aika lyhyiksi, ja sidoin sen kasan päälle alumiinilangalla. Lopuksi peittelin kasan sammalilla.

Pahvilaatikkostudioni alkaa olla aika toimiva. Kirjoitanpa siitä huomenna. Tai joskus.

perjantai 28. elokuuta 2009

Puinen kallio 2, scifi

Tässä toinen puinen kallioni. Akvaario Arenasta ostettu kanto tässäkin. Istutin tähän pari vuotta sitten jonkin pistokkaan, mutta en kuolemaksenikaan muista minkä. Pistokas sitten kuoli, ja annoin tämän kasvaa sammalta kasvipöydälläni, tämä kun on aivan upea kanto. Viime vuonna sammaleen seasta alkoi kasvaa koivun taimi, ja ajattelin, että hitto vie, olkoon sitten siinä. Siementaimi kun on, ei siinä ole katsottavaa ainakaan viiteen vuoteen, mutta onhan tuo kanto sentään hieno. Lisää kuvakulmia:



maanantai 24. elokuuta 2009

Puinen kallio 1

Tässä Akvaario Arenasta Helsinginkadulta ostettu mopani (vai oliko se opuwa?) -kanto. Tämä näytti mukavasti kalliolta, ja lisäksi siinä oli aika suuri tila kasveille. Muutama mitätön pistokas on tähänkin törkätty, pääasia on tuo karahka. Minulla on kaksi puista "vuorta" tai miksi näitä sanoisi, ja ne asuvat vuoroviikoin lautasella, johon kastelusta jää vettä. Vuoroviikoin ne saavat vähän kuivahtaa. Saapas nähdä, taidan laittaa tämän kannon talvella jollekin fiikukselle.

Tässä vielä toinen kuva, toisesta suunnasta. Uusi pahvilaatikosta tehty studioni on tässä testissä!

lauantai 22. elokuuta 2009

Haapa


Bonsaifi.net foorumilla esittelin tämän, laitetaanpa samalla vaivalla tännekin.

Tässä järein bonsaini, haapa. Tyvestä leveyttä on 12 senttiä. Vähän feikki kuvakulma, sillä puu ei tosiaankaan kapene tuolla tavalla nätisti, vaan itse asiassa levenee. Runko on lähes kokonaan lahonnut pois, ja puulla on uuden kasvun tekemät leveät hartiat. Kuva rungosta sivusta:

Nuo leveät hartiat ovat ainakin osittain kuolleet, joten ne lähtevät vielä. Haapa on pehmeää puuta, ja tuolla sisällä oleva puuaines oli aivan lahoa jo kerättäessä.

Tämä on kerätty läheisestä haavikosta keväällä 2007. Se on pöpelikön raivauksessa saanut köniinsä kahdesti, ensin noin 8 sentin paksuisena, sitten latvaosa on katkaistu ylempää ehkä viitisen vuotta myöhemmin. Tähänkään puu ei ole suostunut kuolemaan. Maa oli kovaa savea, enkä saanut tälle juuria mukaan kovinkaaan paljon. 4-5 senttiä paksuja juuria oli joka suuntaan, ja ne katkaisin sen mittaisiksi, että puu mahtui siihen ruukkuun, joka sille oli tarjolla, eli rei'itettyyn pesuvatiin. Puu meni karkean hiekan ja kasvupaikalta kerätyn savimurenan sekoitukseen, vähän kuoriketta ja multaa mukana. Kaikki on sihdattua, kuorike vähän kompostoitua.

Olin aivan varma, että tämä jos mikä ei jää henkiin, mutta kevään edetessä se alkoikin hurjan kasvun. Lyhentelin varovasti oksia kesän mittaan, ehkä metrisistä noin 60-70 senttisiksi. Vähän se sitten tekikin uutta haaraa.

Seuraavana keväänä tarkastin kuinka paljon juuria puulla oli, ja vadissa näytti olevan vielä paljon tilaa. En siis istuttanut sitä uudestaan. Kesän mittaan katkoin uusien versojen latvoja varovasti, jotta puu tekisi kasvua alemmas. Muutoin se sai olla.

Tänä keväänä laitoin puun tähän ruukkuun. Hiukan jouduin lyhentämään muutamaa juurta. Maana on hiekan ja kuorikkeen sekoitusta, ja edelleen samaa savimurenaa, jota pesuvadista löytyi. (Miten se muuten pysyy kuosissaan? Outoa. Sehan muuttuu vedessä aivan liejuksi. Ehkä se läpäisevässä maassa ei ehdi liueta veteen.) Nyt ei kasvu ole ollut yhtä voimakasta kuin kahtena edellisenä vuonna. Seuraavaan ruukutukseen vähennän kuorikkeen määrää, ja korvaan sen kissanhiekalla.

En tiedä tämän tulevaisuudesta. Haapa on pehmeää puuta, ja koko puun sisus on lahonnut. Runkokuvassa näkyy osa, josta irrotin kuorta, ja tämä osuus oli hengissä vielä viime vuonna. Saas nähdä kuinka paljon tähän lopulta jää puuta henkiin.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Tuija 3


Tässä kolmas tuijani. Samaa kaupungin lavalta pelastettua satsia kuin kaksi edellistäkin. Tässä on itse asiassa kaksi kasvia, hyvin toisiinsa kiinni kasvaneina, mutta kuitenkin erotettavissa.

Vasemmanpuoleinen puu oli hyvin huonossa kunnossa, ja muutaman vuoden kitumisen jälkeen sen kaksi suurinta haaraa antoi viimein periksi. Hyvä niin, tuo kuollut puuaines lisää näkymään mielenkiintoa. Jostain syystä tämän tuijan kehitys on ollut hidasta. Ehkä senkin pitäisi antaa välillä kasvaa rehottaa, jotta sen elinvoima lisääntyisi.

Suunnitelma on sellainen, että vasemmalla alhaalla olevaan oksaan tulisi paljon lisää kasvua, samoin oikealle alhaalle. Tavoitteena olisi kolmion muoto, jota varten oksia oikealla puolella on kyllä aika vähän. Mutta suunnitelmat voivat kyllä muuttua vielä moneen kertaan.

Nebarin tapaista puulla on oikeastaan vain takapuolella:
Huono kuva, josta ehkä se näkyy, että mahdollinen etupuoli on tämäkin:
Tätä yksilöä on tullut vuosien varrella pohdittua paljon. Minusta tuntuu siltä, että tässä on potentiaalia.

Yksi mahdollisuus on myös erottaa nämä kaksi yksilöä toisistaan. Toisesta tulisi aika tylsä nojaava, toisesta voisi tulla mame, jossa olisi paljon kuollutta puuainesta.

maanantai 17. elokuuta 2009

Pieni sinilaakakataja 2


Etsin keväällä istutettavaa tähän pikkuruukkuun, joka on parhaita tekemiäni. Muita ehdokkaita ei löytynyt, joten tämä pieni pistokas sai uhrautua. Tarkoitus olisi, että noiden kahden nyt näkyvän oksan lisäksi tuosta pienestä oikealle osoittavasta tulisi oksa taakse, lisäämään syvyysvaikutelmaa. Lisäksi tietysti pitäisi noiden oksien saada lisää tuuheutta, ja runkoon sen verran paksuutta, että se vähän näyttäisi puulta. Tämän kanssa ei kuitenkaan isompia ole tarkoitus tehdä, loppu on vain hienosäätöä.

lauantai 15. elokuuta 2009

Tuija 2


Aloitetaanpas tällä kertaa toisessa järjestyksessä, vanha tilanne ensin. Yllä on kuva yhdesta kolmesta tuijastani pari vuotta sitten kuvattuna. Tämä tuija kuoli lähes tyystin, vain alin oksa jäi henkiin. Oksa oli aika mitätön alunperin. Parin ensimmäisen vuoden aikana en uskaltanut tehdä puulle yhtään mitään, annoin sen vain rauhassa kasvaa ja toivoin parasta. Puulla oli alusta alkaen hyvin vähän juuria, siksi se muutti asumaan bonsairuukkuun aika nopsasti.

Aikanaan puu sitten kesi kuorensa kuolleesta osasta, ja elävä osa alkoi vaikuttaa siltä, että se jää henkiin. Aloin varovasti miettiä, mitä tämän kanssa tekisin. Näin lähinnä kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin voisin jättää paljon kuollutta puuta myös latvaan. Toinen vaihtoehto olisikin sitten poistaa tuo kuollut yläosa. Ensimmäinen vaihtoehto oli se, joka minua kiinnosti, jälkimmäinen tuntui tylsältä. Kun kerran kaikki tuo puu on käytettävissä, se pitäisi kai käyttää jotenkin!

Tuossa kuvassa näkyvät ensimmäiset varovaiset yläosan ohentelut. Kaventelin yläosaa parin vuoden aikana lisää ja lisää, mutta ei puusta tuntunut tulevan sen parempaa. Ongelma pysyi: Kun tuollainen massiivinen osa puuta on kuollut, se antaa mielikuvan siitä, että tämä puu on joskus ollut jotain suurta, sitten melkein kuollut, ja nyt on jäljellä jotain pienempää. Mielikuvitukseni ei riittänyt muuttamaan puuta niin paljon, että tarina olisi oleellisesti muuttunut tästä.

Tänä keväänä sai tuo yläosan kuollut puu lähteä. Alla on kuva muotoilun jälkeen. Kääntelin alaoksat reilusti alaspäin, ja mielestäni puu sai selvästi lisää ikää ja auktoriteettia.

Tämän jälkeen puu on kehittynyt oikein mukavasti. Suuremmassa kuvassa näkyy muuten selkeämmin yksi kuollut oksa, jonka puuhun piruuttani lisäsin. Se on kotoisin katajasta. Porasin puun kylkeen reiän varovasti (se on vielä kovin ohut), ja tökkäsin reikään vaalenneen katajanoksan.

Tuijat kasvattavat mieluiteen latvaa, ja jos ei sitä jatkuvasti karsi, alaoksat eivät kehity kunnolla. Tuijalla on tapana tehdä rumia hentoja roikkoja sinne, missä kasvu on heikkoa.

Bonsaina tämä on toki aika alkuvaiheissaan. Luulisin kuitenkin, että parin kolmen vuoden kuluttua tämä voisi olla jo aika valmis, jos se jatkaa samaa hyvää kehitystä.

Seuraavien vuosien aikana pitää tarkemmin miettiä, mitkä oksat ovat oleellisia, ja josko jokin poistetaan. Tuota kuvaa katsoessa latvaa olisi voinut hetikin lyhentää vielä oksalla tai parilla. Nappaan tästä uuden kuvan vielä tässä syksyllä.

Tässä vielä kuva takapuolestakin, tämä viehätti minua joskus myös etupuolena.
EDIT - Tässä kirjoittamista seuraavana aamuna otettu kuva. Vettä sataa rankasti ja tuulee, eikä kuvasta tullut kaksinen, mutta mukavasti silti näkyy kehitys. Latva muuttui kuolleeksi oksaksi, ja kyllähän puu selkiytyi. Nyt olisi käyttöä tuolla uuden oksan alapuolisella oksalla, joka tuli kuorittua jo keväällä. Tai ehkä se olisi liian symmetrinen.

perjantai 14. elokuuta 2009

Muistiinpanoja kissanhiekan sihtailusta

Litra seulomatonta Rainbow paakkuuntumatonta kevytkissanhiekkaa tuottaa sihdattuna (suluissa imuhirmun D2 vastaavat määrät):
  1. 4 mm sihtiin jää noin desi (1/2 desiä)
  2. 3 mm sihtiin jää 3 ½ desiä (1 desi)
  3. taloussihtiin jää 6 desiä (6 desiä)
  4. taloussihdin läpi menee 1 ½ desiä (3 desiä)
Tämä tekee yhteensä 12 desiä. 2mm sihti välissä tuottaisi vielä vähän enemmän tavaraa. Laitoin hiekat takaisin litramittaan karkeimmasta alkaen, ja taputtelin hiljaa mittaa, jotta hiekka asettuisi tiiviisti. Vajaa desi jäi yli.

Ymmärrykseni mukaan tästä voisi olla minimaalista etua, sillä hienoin aines pinnalla sulkee vähän aineksen huokosia, tehden siitä hieman hitaammin kuivuvaa. Tämähän on myös vanhanaikainen tapa tehdä asia. Nykyisin suositaan sitä, että aineksesta otetaan pois liian karkea ja hieno aines, ja loppu käytetään sellaisenaan.

Onko tällä sitten väliä? Tuskin. Mutta onpahan kiva tietää!


Kumman kaa?

torstai 13. elokuuta 2009

Menevä sinilaakakataja Juniperus horizontalis

Tässä on sinilaakakataja, Juniperus horizontalis 'GLAUCA', tämän kevään hankintoja. Tästä napsin pois kaikki pitkät roikot - tämähän on ennemminkin sellainen maanpeitekasvi kuin puu. Luulisin, että tältä kasvilta puuttuu pystykasvuisuutta aiheuttava geeni, sillä se tuntuu kasvavan vailla suurempaa suunnitelmaa mihin suuntaan sattuu, erityisesti alaspäin. Leikkasin kasvua pois aika raskaalla kädellä, ja se itse päätti vielä auttaa asiaa kuivattamalla ison osan oksista. Nämä jäivät jäljelle. Juuristoon en paljon koskenut. Kasvualustana on terävän hiekan ja kompostoidun sihdatun kuorikkeen sekoitus.

Tämä on minusta jotenkin huvittavan näköinen. Sillä on selvästikin kädet, ja se muistuttaa jostakin Disneyn piirretystä. Noille käsille joutuu kyllä tekemään jotain, jos tätä aikoo bonsaina kasvattaa :). Nyt tämä on turhan menevän näköinen.

Tästä tulee mame, se menee ensi keväänä pienempään bonsairuukkuun jos se vain suvaitsee vielä olla seurassamme. Tämä vaatii reippaasti kasvua alaoksiin, ja yläosan karsimista, mutta se saa odottaa vielä.

tiistai 11. elokuuta 2009

Tuija 1, hankala tapaus

Minulla on 3 tuijaa, Thuja occidentalis. Sain nämä aikanaan, kun asuinkadullani oli kaupungin auto, jonka lavalla oli erilaisia poistettuja puita. Kiipesin lavalle etsimään, josko puissa olisi elonmerkkejä, ja löytyihän sieltä 5 tuijaa enemmän tai vähemmän hengissä. Sain luvan viedä ne. Istutin tuijat varjoiseen paikkaan (aika oli loppukesää, luulisin että 5 vuotta sitten).

Seuraavana keväänä viidestä yksi oli kuollut. Istutin henkiin jääneet, ja yksi kuoli vielä ensimmäisen kesän aikana. Sillä olikin hyvin vähän kasvua, ja se oli näistä tylsin, joten jouti mennäkin.

Tässä on yksi noista kolmesta. Tämä on paksurunkoisin, mutta osoittautunut aika hankalaksi tapaukseksi. Olen taivutellut oksia eri suuntiin, karsinut ylimääräisiä pois, kuorinut puuta näkyviin asteittain lisää, mutta mikään ei tunnu auttavan. Tästä ei tunnu tulevan mitään. Viimeksi kuorin ylimmän 10 senttiä paljaaksi, ja vähän puu paranikin. Seuraavakin oksa joutaisi mennä, jos jäljelle jääneet 4 eivät kasvaisi niin hassusti.

Nyt kuvattaessa tässä on poikkeuksellisen pitkää kasvua. En ole sitä tänä kesänä nyppinyt, koska en tiedä mitä olen tekemässä. Tällä sivulla puu on kuvattu kaikista neljästä pääilmansuunnasta. Nykyinen käsitykseni etupuolesta on ensimmäisessä kuvassa yllä.
Tämä toinen kuva on ensimmäisen lisäksi suosikkini. Ehkäpä tämä on paras. Ehkä kaikki nuo oksat pitäisi vain taivuttaa rankasti alaspäin ja päättää, että puu on siinä. Tai antaa se pois.
Tämä ei ainakaan ole etupuoli, eikä kyllä ole seuraavakaan.

Olen tykästynyt tuijiin aika paljon. Niiden kasvutapa on hieman hankala, mutta kaunis. Vanhoista oksista tulee helposti sotkuisia, ja tuijat haluavat sitkeästi kasvattaa samoista sopimattomista paikoista oksia vuodesta toiseen.

Nämä kolme tuijaani on saatu vähän saalistamalla, vaikka eivät ihan villejä olekaan. Tällaista sattumusta ei kannata odottaa, sillä tarjonta puutarhaliikkeissäkin on todella runsasta, ja ajoittain tuijat ovat aivan naurettavan halpoja. Läheisessä Plantagenin liikkeessä oli viime syksynä myytävänä tuijia säkkitaimina 3,95/kpl. Seassa oli paljon parempia bonsaiehdokkaita kuin tämä. Paksuimmat rungot olivat 4-5 senttiä, kokoluokka ehkä 80-100 senttiä. Joissain liikkeissä on saatavana todella suuriakin tuijia, joiden rungon paksuus voi olla 8-10 senttiä. Syksyisin suuret puut ovat usein tarjouksessa nekin. Olen tehnyt päätöksen, että en hanki lisää tuijia, koska tilani ovat rajalliset. Tämä on aika varma merkki siitä, että uusi tulee eteeni vielä tämä vuonna.

EDIT: Osui eteen kaksi vuotta vanha kuva tästä puusta:

maanantai 10. elokuuta 2009

Instant bonsai, osa 2


Tässä pensashanhikki, Dasiphora fruticosa 'GOLDTEPPICH'. (Näin lapussa lukee, mutta eikös se ole Potentilla f.?) Backas Vantaalla ostopaikka. Tämän laitoin suoraan bonsairuukkuun, koska olin juuri tilannut Saksasta 35 pientä ruukkua (mame lähinnä), ja jollekin niistä piti saada käyttöä.

Hassua muuten, että tällä keltaisella ruukulla en etukäteen ajatellut olevan juurikaan käyttöä, mutta niin se vain löysi puunsa ensimmäisenä. Ruukku on hitusen raskas, mutta aika OK. Vaalea keltainen tuntuu sopivan sekä kukan väriin että puun keveyteen. Joku sanoisi, että tämä on hyvin feminiininen bonsai. Tälle en odottele rungon paksuuntumista, se paksunee kyllä aikanaan jonkin verran, mutta tässä on pääasia noiden oksien kaunis roikkuva kasvutapa. Ja kukat. Tämä on kukkinut jatkuvasti ostohetkestä lähtien.

Tämän myötä sain herätyksen kukkiviin bonsaihin. Ostin jo toisenkin pensashanhikin, lajike 'RED ACE', ja nimensä mukaisesti sillä on oranssinpunaiset kukat. Nämä tuntuvat olevan helppoja kasveja (ja halvempia kuin halvinkaan bonsaina myytävä).

Ei haittaa tuon oksan kasvu toisen rungon editse. Tämä on paljon pliisumpi, jos sen oksan hävittäisi. Se oksa on tämän puun tiivistelmä.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Pieni sinilaakakataja

Tässä on pikkuruinen sinilaakakataja, jonka statuksen päätin korottaa pistokkaasta suoraan bonsaiksi. Puun (heh) muoto on kuin suoraan kalliolla tai luodolla kasvavalla männyllä. Tuo erittäin ohueksi leikattu sammal sopi hyvin puun alle vielä tässä vaiheessa, nyt se on sentin korkeampaa ja näyttää enemmän pensailta. Korkeutta tällä komeudella on noin 7 senttiä ruukun yläreunasta.

Tämä pistokas on napattu jostain katajasta pari vuotta sitten. Tätä ei ole muokattu mitenkään muuten, kuin että puun muodon ulkopuolelle menevää kasvua on vähän napsittu pois ja ylimääräisiä oksia karsittu. (Oksia karsittu, aika suureelliset termit. Nykäisemällähän nuo irtoavat.) Kasvualustana on melkein pelkkä teräväsärmäinen hiekka, jotta liiat ravinteet eivät houkuttelisi katajaa tekemään tätä nuorta neulaskasvua, vaan kompaktimpaa, jota jo latvaosissa näkyykin uudessa kasvussa.

Tänä keväänä istutin sen tähän ruukkuun paremman puutteessa, mutta se kyllä kaduttaa nyt, kun syksy jo kolkuttelee ovella - tästäkin olisin jo voinut tehdä jotain valmiimpaa. Olisin voinut istuttaa sen suoraan jonkin kiven päälle tms, aivan samalla vaivalla. Tämä on yksi syy, miksi bonsait etenevät niin hitaasti - sitä on niin tottunut tekemään kaiken tulevaisuutta varten, ettei tule tehtyä sitä, minkä jo hyvin voisi. Tälle en kaipaa mitään rungon paksuntamista, se kyllä paksunee sen millin vuodessa joka tapauksessa.

Tämä bloginpito muuten vaikuttaa harrastukseen - tällekin aion nyt lähipäivinä tehdä jotakin. Pieni kohennus ja uusi kuva vähintään on otettava, sillä tuo alimman oksan taaempi haara kasvaa väärään suuntaa. Myös alinta oikealla pitäisi vähän laskea. Korkeinta kohtaa pitäisi laskea vaakasuoraan. yms. Tässä vielä luokkakuva lähtötilanteesta 2007, päähenkilömme lienee vasemmalla alhaalla.

lauantai 8. elokuuta 2009

Kallion tekeminen

Tämähän ei ole ihmeellinen juttu, vaan hyvinkin helppo homma. Tarvitaan muodoltaan, väriltään ja rakenteeltaan yhteensopivia kiviä ja Araldiittia. Tässä raaka-aineet:

Kiviä mallaillaan yhteen, nyt hain sellaista reilua rakoa kivien väliin, johon sitten istuttaa kasveja. Aika hankalaa oli saada Araldiitti juuri oikeaan pisteeseen. Kannattaisi varmaankin paikka kerralaan merkitä ne kiveen tussilla, jottei tarvitse arpoa ja pyyhkiä pois ylimääräisiä. Näkyviin jäävä Araldiitti on rumaa.

Tällaisen raon sain aikaiseksi (mukana polvet):


Tässä kalliossa on ideana, että kasvi/kasvit kasvattavat juurensa alla olevaan ruukkuun. Hoito ei mitenkään poikkea tavallisten kasvien hoidosta, vettä ja ravinteita pitäisi olla riittämiin. Jaa, sellainen ero on, että kun kasvit ovat tässä muutaman vuoden kasvaneet, niiden juuristoon raossa ei ole järkeä kajota. Tästä syystä rakoon kannattaa laittaa lähinnä teräväsärmäistä hiekkaa. Ruukkuun voi sitten laittaa sitä mitä halajaa.

Tässä sitten lopputulos.

Päivitys tuntia myöhemmin. Halusin asiaa havainnollistamaan kuvan sammalilla, ole hyvä (yksi lukija minulla...).

Eihän tässä mitään ruukkua tarvita!? - EDIT - Tarvitaanko puitakaan?

perjantai 7. elokuuta 2009

Koreanpihta Abies koreana

Tässä tämän kevään hankintoja. Koreanpihta on ostettu Kehä 1:n tuntumassa olevasta puutarhaliikkeestä, olisiko peräti nimeltäänkin Kehäkukka tms. Hintaa oli noin 50,-. Olin liikkeellä (kuten aina...) pyörällä, ja tällä tällä puulla oli korkeutta reippaasti yli metri. Siinä oli ihmisten ilmeissä katsomista, kun naama peruslukemilla sovittelin ensin puuta pyörälaukkuun, ja kun se ei sopinut, taitoin puun kylmästi poikki ja heitin latvan tien varteen.

Tällä puulla on miellyttävä rungon linja, ja runko levenee alaspäin hyvin. Latvasta hävitän tuon pitkän osan, ei sitä tarvita. Tässä kuva, jossa näkyy paremmin rungon linja, vaikka tämä taitaakin olla puun tuleva takapuoli. Tyvi taitaa näyttää paremmalta edellisessä kuvassa.
Näin aikoinaan, olisiko noin 10 vuotta takaperin, kun Mika Myllyneva, silloinen Helsingin Bonsaiyhdistyksen puheenjohtaja, esitteli bonsain muotoilua jossain puutarhaliikkeessä (Ilmelä Ikikesä?) koreanpihdalla. Koreanpihta on vaivannut minua siitä lähtien, sillä Mika teki todella hienon puun. Se oli aika pieni, mutta runko oli kuitenkin jo riittävä. Kaiken kaikkiaan, se oli heti aika valmiin näköinen.
Minulla on pienet tilat, joten haluaisin mieluiten aika pieniä puita. Pieniä koreanpihtoja ei tunnu olevan kovin usein tarjolla, isompia enemmänkin. Koreanpihdat ovat hyviä ehdokkaita bonsaiksi monestakin syystä - niille kehittyy paksu runko jo aika nuorena, ne reagoivat hyvin leikkaamiseen, neulaset eivät ole liian suuria jne.
Kun tämän kanssa pääsin kotiin, leikkasin puun poikki siistimmin ja lyhentelin oksia aika reippaasti. Katkoin vähän pisimpiä juuria, mutta en kauheasti. Istutin puun aika suureen ruukkuun, ja oikein hyvään maahan - 1/3 teräväsärmäistä hiekkaa, 1/3 sihdattua kuoriketta, loput suunnilleen tasan sitä maata jossa puu oli kasvanut ja tuoretta sihdattua hyvää kompostimultaa. Puu sai olla varjossa noin kuukauden, sitten siirsin sen paikkaan, johon paistaa aamuaurinko. Puu kiitti minua melkein välittömästi aloittamalla hurja uuden kasvun lykkäämisen:

Siirsin puun suoraan aurinkoon, ja muutaman viikon kuluttua pääsin jo lyhentelemään oksia reippaasti. Uutta kasvua on myös rungossa, mikä ei ole havupuille tavallista.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli antaa puun olla rauhassa ainakin ensi kevääseen, ja sen jälkeenkin toimia sen kanssa hyvin varovaisesti. Olen tappanut paljon puita hätäilemällä niiden kanssa, erityisesti karsimalla juuria liikaa heti aluksi. Saattaa kuitenkin olla, että keväällä tämä menee jo bonsairuukkuun, niin hienosti se on suhtautunut muodonmuutokseensa. Tai jos sittenkin malttaisi odottaa...





keskiviikko 5. elokuuta 2009

Kallio 2, Juniperus




Tässä toinen kallioni. Tässä on vain yksi kivi jossa on mukava hylly istutuksille. Kasvi on sinilaakakataja, Juniperus horizontalis 'GLAUCA' lukee kasvin mukana tulleessa lapussa. Nämä ovat siis pistokkaita, otan näitä talteen aina kun leikkelen katajiani. Juurtumisaika vaihtelee kovasti, muutamasta kuukaudesta ehkä vuoteen. Suunnilleen puolet kuolee, mutta ei sillä ole väliä, minulla on näitä muutamia kymmeniä. Tämä istutus on muutaman kuukauden vanha, alla huono räpsäisy heti kallion valmistuttua.


Sammaleen alla kulkee villalankoja alustalla olevaan veteen. Toinen lanka on tuon levättyneen möykyn sisällä; toinen kulkee oikealla puolella kallion takaa ja sammaleiden alla aina ylös asti. Aluksi kallio vaati kastelua useita kertoja päivässä, mutta jonkinlainen limoittuminen tms. tekee langasta paljon paremmin vettä kuljettavan. Nyt tällekin riittää normaali kastelu iltaisin.

Sammaleen alla on muutama ripsaisu hienoa soraa, mutta katajan pistokkaat kasvavat lähinnä sammaleessa. Nyt kun tämä istutus on muutaman kuukauden vanha, alkavat katajien juuret kasvaa veteen osittain lankaa myöten. (Näkyy ensimmäisessä kuvassa.) En kyllä vielä tiedä onko tämä kuinka haluttavaa.

tiistai 4. elokuuta 2009

Kallio 1, Chamaecyparis

Tässä yksi kallioistani. Lyhyt versio: Tämä on tehty liimaamalla kaksi kiveä yhteen, ja istuttamalla japaninsypressin (Chamaecyparis obtusa var. nana gracilis) pistokkaita rakoon. Täyttelin rakoa hiekan ja sihdatun kuorikkeen sekoituksella sen verran kuin pystyin, ja lopuksi peitin raon sammalella. Lisäilin sammalta sinne missä oli vähän syvennystä. Ruukku on hassu, vähän vino, ja ikävästi pohjasta kupera ylöspäin - mutta itse tehty, ja minusta aika OK tähän. (Vaikkakin hyvin matala ja neutraali olisi kyllä parempi, tarkemmin ajatellen...) Kuva yllä on otettu nyt elokuussa -09, alla pokkarilla räpsäisty kuva heti tekemisen jälkeen, pari kuukautta sitten.


Vähän pitempi versio. Minulla on näitä jonkun järven pohjasta sukellettuja hiekkakiven tyylisiä kiviä muutama. Sukeltajana on tietääkseni ollut Markku Varjo, akvaarioalan Grand Old Man tässä maassa (enemmän vaikutukseltaan kuin iältään). Kivet ovat kotoisin erään huoltamani akvaarion pohjalta. Häneltä saisin varmaan tietoon järvenkin. Valtavan kauniita, hieno pintarakenne ja kosolti erilaisia rakoja ja syvennyksiä.
Tämän kiven löin kylmästi vasaralla poikki, koska halusin tuon takaosan. Sitten äkkäsin, että toisen osan voi liimata araldiitilla kiinni tähän, ja vuori oli valmis.

Elin toivossa, että vesi kapillaarisesti nousisi seiniä ja hiekkaa pitkin ylös sammaliin ja sypresseihin asti, mutta eihän se niin käynyt. Auringossa sammaleet kuivuivat muutamassa tunnissa. Kokeilin laittaa muutaman villalangan kulkemaan ruukun pohjalta sammaleen alla ylös asti - kaksi näistä langoista näkyykin tässä ensimmäisessä kuvassa. Tämä toimii jotenkuten, mahdollisesti kun sammalet vähän kasvavat vielä paremminkin.

(EDIT - nyt muutaman viikon kuluttua voin sanoa että tämä toimii, kallioilleni riittää kun ne saavat normaalin iltakastelun. Tosin ne saavat vain aamuaurinkoa toistaiseksi. )

Ruukussa on "multana" hiekan ja sihdatun kuorikkeen sekoitusta, hiekkaa ehkä 60%. Hiekkana on 2-3 mm valkoista teräväsärmäistä vetonit-rouhetta, olisiko betonin koristepinnoitukseen tarkoitettua. Idea on, että obtusojen juuret kasvavat ruukkuun asti, ja ehkä ne ovat jo kasvaneetkin.

Obtusa-pistokkaista - olin siinä uskossa, että obtusaa ei ole helppo lisätä pistokkaista. Ei se kuitenkaan vaikeaa ollut, vaikkakin tosi hidasta. Ostin emokasvin vuoden 2007 keväällä Backaksesta. Tein siitä jonkinlaisen instant bonsain, mutta en edes enää muista millaisen, sillä se kuoli HETI. Pistokkaita jäi operaatiosta hirveä määrä, ja istutin niitä useita kymmeniä. Pidin pistokkaat paikassa, johon aamulla paistaa aurinko tunnin pari, ja loppupäivä menee varjossa. Aamuaurinko tuntuu olevan pistokkaille hyväksi, sillä yön kasteen jäljiltä niissä on tarpeeksi kosteutta. Pitkin kesää heittelin ruskistuneita pistokkaita pois, ja aina välillä tsekkailin tilanteen niiltä, joilla näytti olevan hieman kasvua. Juuria en löytänyt yhdeltäkään.

Talvisäilöön kasveja siirtäessäni ja tilanpuutteen kanssa tuskaillessani olin heittää nämä kompostiin, mutta jätin sitten kuitenkin. Ne talvehtivat aivan hyvin. Kesän 2008 aikana heittelin kuolleita edelleen pois silloin tällöin, ja ihmettelin, kuinka kauan kasvin oikein on mahdollista elää ja jopa hieman kasvaa ilman juuria.

Kuluvan vuoden keväällä, siis kaksi vuotta istutuksen jälkeen, huomasin osan pistokkaista selvästi kasvavan, ja kävin viimein kaikki läpi, ja eikös siellä ollutkin noin puolella jo juuret! Osalla juuret olivat sen näköiset, että ne olivat kasvaneet jo viime kesänä. Osa oli vieläkin vailla juuria, mutta nekin saavat olla.

Tässä kuva pistokkaista, ne ovat loistavaa materiaalia tällaisiin projekteihin. Juurilla varustettuja minulla on noin 10, vuorella kököttävien lisäksi. Muutoin bonsain kasvattaminen pistokkaista ei enää ole minulle hirveän kiinnostavaa. Senkin tilan ja ajan ja vaivan käytän mieluummin johonkin sellaiseen, joka palkitsee sanotaanko 10 vuoden kuluessa. Mutta pikku-obtusoja:

lauantai 1. elokuuta 2009

Instant bonsai, osa 1


Tässä sinikataja (Juniperus squamata 'MEYERI' lukee kasvista roikkuneessa lapussa). Ikävä kyllä en tullut ottaneeksi kuvaa kasvista ennen kuin aloin sen kanssa touhuta - mutta ei siinä mitään erikoista ollut. Korkeutta vajaa metri, ja rungolla paksuutta n. 5 cm tyvessä. Hintaa sillä oli 19,90, ostopaikka Backas Vantaalla. Unohda ruukku! Ensimmäisiä tekeleitäni, ja ulkonäöstä päätellen on muottina ollut pesuvati. Järkyttävä. Se on punasavea, ja toivon koko sydämestäni, että se hajoaa lopullisesti ensi talven aikana.

Muotoilu alkoi ihan tavalliseen tapaan, mutta mopo karkasi käsistä aika nopeasti. Minulla ei ollut aavistustakaan, millaista puuta olin tekemässä, joten aloitin oksista, joita en ainakaan tarvitse. En halunnut poistaa oksia kokonaan, vaan jättää itselleni ajopuu-option - joten päädyin kuorimaan turhat oksat.

Oksista irtoaa kuori ja pehmeä vihreä osa aika helposti "tuppeen", vähän niin kuin nylkiessä. Kova oksien ydin jää jäljelle valkoisena. Hyvää työvälinettä etsiessäni osuivat käteen perunankuorimis/pesuhanskat, joilla lähtee melko helposti uusista perunoista kuori. Näillä hanskoilla lähti myös oksista kuori kohtuullisella vaivalla.

Puun muotoilu ja istutus kesti pari tuntia, enkä liene koskaan ollut yhtä innoissani tässä alustavassa muotoilussa. Lopputulos oli mielestäni laakista "valmis". Oksat kaipaavat toki kasvua lähemmäs runkoa ja lyhentämistä, alaspäin suuntautuva kasvu pitää poistaa jne, mutta muuten puun elävän osan ulkonäkö on jo nyt aika OK.

Yleensä ottaen ei ole hyvä ajatus jättää kuollutta puuta näin paljon, silla se ei luo vaikutelmaa suuresta ja vanhasta puusta, vaan jostain joka on joskus ollut kooltaan paljon suurempi. Tässä nuo pitkät oksat loivat kuitenkin aivan erikoisen näkymän, joka minua viehättää sellaisenaan. Siinä on dramatiikkaa. Jäljelle jäänyt elävä osa on myös itsessään aivan hyvä bonsain alku.

No niin, olen tappanut puun ennenkin tällä tavoin. Minulla oli aika tavalla vastaava idea vuosi sitten pallotuijan kanssa, jonka kuvan liitän tähän joskus jos sellaisen löydän. Kuorin tuijasta vastaavasti oksat, ja seuraavana päivänä se oli kuivunut kuoliaaksi. Kylvetyksestä huolimatta se kuoli. Tälle katajalle kävi lähestulkoon samoin. Seuraavan päivän iltana katajan kuori oli kauttaaltaan "kutistunut" ja kova, sellainen vähän ryppyinen, mitä olen tottunut pitämään merkkinä aika toivottomasta tilanteesta. Ilmeisesti nämä pitkät kuivat roikot kuivasivat tehokkaasti koko katajan.

Aloitin katajalle raivoisan oksien kastelun. Parin viikon ajan kastelin oksia hienojakoisella suihkulla aina kun kuljin kasvin ohi, varmaankin 10 kertaa päivässä. Onneksi olin lomalla. Kun vesi haihtui, kaikki vihreät neulaset muuttuivat aivan koviksi ja kuolleiksi. Märkänä ne pysyivät pehmeinä. Lopulta iso osa neulasista kellastui, mutta osa jäi myös vihreiksi. Nyt, kun pahoinpitelystä on kulunut kuukausi, tilanne näyttää aika hyvältä. Kataja lykkää hiljalleen uutta kasvua, ja olen siirtänyt sen ensimmäistä kertaa (aamu-)aurinkoon. Ensi kevät sitten näyttää, onko tästä eläjäksi - sanoisin että mahdollisuudet ovat fifty-fifty.

Tässä vielä kuva rajattuna suunnilleen siihen, mitä alun perin lähdin hakemaan:

Tuosta taivuttamalla oksia vähän alaspäin bonsai on siinä (perusmuoto, toki hienosäätöä riittää vielä vuosiksi). Kuollutta puuta voisi jättää vain latvuston sisäpuolelle. Rungon paljasta aluetta voisi hyvin leventää. Mahdollisia latvoja on kolme, yläoksiksi ne ovat liian paksuja, mutta en osaa vielä päättää mikä on varsinainen latva. Tämä on ihan mahdollinen tavoite tämäkin, voi olla että puun dramaattisuus nykyisellään alkaa tökkiä pitemmän päälle.